Päästäisiinkö nyt parantamaan työelämää?
Eläkekiistassa saavutettiin eilen ratkaisu, jossa sekä hallitus että ay-liike sitoutuivat etsimään keinoja keskimääräisen eläkeiän nostamiseen kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Tehdyssä sopimuksessa mainitaan, että tavoitteen saavuttaminen edellyttää useita toisiaan tukevia toimia ja että erityistä huomiota kiinnitetään työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen edistämiseen.
Oli jo aikakin. Mutta väkisinkin mieleen herää kysymys, että mitäs se ammattiyhdistysliike sitten on tähän mennessä tehnyt? Mistä johtuu, että ay-liike, jolla paikallisosastoineen ja luottamusmiesjärjestelmineen on epäilemättä ylivoimaisesti parhaat verkostot tämän maan työpaikoille, ei ole aiemmin pystynyt näitä ongelmia setvimään?
Suomalaisessa työelämässä on monia suuria ongelmia, jotka tasaisin väliajoin nousevat keskusteluaiheiksi lehtienkin palstoille. Työuupumus, masennus, työn johdon ongelmat ja työpaikkakiusaaminen ovat surullisia esimerkkejä siitä, että vaikka ongelmat tiedostetaan, ei ay-liike ole kovin kiinnostunut niiden korjaamisesta. Vai miksi muuten nämä samat ongelmat ovat ja pysyvät vuodesta toiseen?
Miksi ay-liikettä kiinnostaa enemmän tapella kahden vuoden välein 30 sentin palkankorotuksista kuin parantaa jäsentensä työssä viihtymistä? Miksi tarvittiin hallituksen ukaasi eläkeiän korottamisesta ennen kuin ay-liike saatiin sitoutettua työelämän parantamiseen muutoinkin kuin työntekijöiden palkkoja nostamalla?
Ei sillä, etteikö palkkaus olisi tärkeä osa työelämää. Itse asiassa työssä viihtymättömyyden ongelma on läheistä sukua naisvaltaisten alojen alipalkkaukselle. Molemmissa on selkeästi nähtävissä se, että ay-liike ei edusta kaikkia palkansaajia. Ei edes kaikkia jäseniään. Ay-liikkeen suosikkilistan kärjessä ovat hyvin palkatut miesvaltaiset vientialat. Muut saavat joustaa, kunhan näiden alojen intresseistä ei tingitä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ehkä siellä eduskunnassa viihdytään ns. töitä tehden, mutta ihan oikeassa maailmassa tehdään töitä, ei välttämättä viihtyen, mutta toivottavasti jaksaen.
Toivonkin että alatte sorvaamaan lakiesitystä jossa kahvi- ja lounastaot kielletään ja nimitetään työajaksi, jonka propagandavartti, esiintyjinä valtakunnallisesti sertifikoidut viihdyttäjät tulevat kertomaan kaskuja ja laulaamaan värssyjä sieltä sun täältä.
Mikään ei ole niin helppoa kuin leimata kaikki eduskunnassa työskentelevät ihmiset laiskoiksi omaneduntavoittelijoiksi. Toivoisi vain, että samalla tavalla osattaisiin kyseenalaistaa myös ay-liikeen pomojen kosketus tavallisen työntekijän arkeen.
Että ihan Vanhasen avustajana. Nolo homma - joudut nuori mies
puolustamaan pomoasi viimeiseen saakka jotta voit säilyttää
verorahoista maksettavan palkkasi. Kasvojasi tuskin.
No jokainen tekee itse valintansa.
Kerropas nuorimies, mitä muuta siellä mäellä
sitten tavoitellaan jos ei kerran omaa etua?
Meidän kansalaisten parastako? Meidän jota olemme teidän
mielestä hyvin runsaasti wäärässä vaatimuksissamme.
Meidänkö - jotka emme suvaitse sitä että, te siellä
mäellä ette suvaitse meidän suvaitsemuuttanne.
Milloin te siellä mäellä alatte hommiin muiden kuin
veronmaksajien rahoilla?
Niin kuin rehelliset rupusakki tekee?
Älä sano että maksat veroja. Nekin on meidän verorahoja.
Kyllä jos eduskunnan ihmisiin tutustuu niin huomaa että kovin tavallisia ihmisiä ovat. Niin hyvässä kuin pahassakin.
Nykyinen hallitus on vaalien kautta nykyiset kannuksensa saanut ja sitä kautta se myös edustaa enemmistön mielipidettä. Vaaleissa se myös voidaan kammeta pellolle jos siltä tuntuu. Ihan reilu meininki sen puoleen.
No, laiska ja oma etu. Ehkä vähän väärin ymmärretyksi tulin. Jos nyt väännän rautalangasta. Kun menen duuniin, en mene sinne viihtymään, kuten menen viihtymään kulmakuppilaan. Tosin kahvitaolla voi olla hyvinkin viihdyttävää keskustelua. Työ ei välttämättä ole vastenmielistä, vaikka en työviihtyvyyttä ajattele. Tosin, voisihan sitä paskaa, pölyä ja meteliä olla vähemmän, se voisi olla työnviihtyvyyden kannalta hyvä. Mutta niitä asioita yleensä ajatellaan työterveyden kannalta, ja vastuulliset työmaat pitää huolta siitä että asiat on hyvin.
Jos ei ole päivääkään elossa työtä tehnyt, ei pidä ruveta pohtimaan muiden työssä viihtyvyyttä. Näköjään on muodista pois mennyt termi työssä jaksaminen. Ei v****mainen duuni minnekkään katoa, jos niin itseään ottamaan, mutta työtä ei ole pakko tehdä, se ei ole mikään yhteiskunnallinen velvollisuus, kuten TE-hallinnon ohjeistuksissa on nykyään työttömälle sanoa.
Ei se hallitulla matralla työn viihtyvyydestä paremmaksi muutu. Ellei tule pakolliset työssä viihtymisen lakisääteiset hetket, jossa yhteislaulussa lauletaan isänmaallisia lauluja ja kannustetaan ahkeria, mutta ah niin typeriä työläisiä parempii suorituksiin eliitin saavutettujen etujen vuoksi. Ja mielellään 8 euron kannustavalla palkalla.
"Kyllä jos eduskunnan ihmisiin tutustuu niin huomaa että kovin tavallisia ihmisiä ovat. Niin hyvässä kuin pahassakin."
Kun ihminen on kansan äänestämänä saanut paikan eduskunnasta, niin itse ainakin oletan hänen olevan mieluummin se hyvä ihminen kuin paha. Niin tässä on ainakin koetettu äänestää.
Paikoille valitut ovat meidän kaikkien äänestämänä saaneet paikkansa siellä, joten peräänkuulutan kyllä huomattavasti skarpimpaa otetta siihen eduskuntatyöskentelyyn. Me täällä maksamme nuokin ylisuuret palkat ja eläkkeet. Meitä kaikkia varten te kaikki olette siellä Arkadianmäellä, se seikka kannattaa itse kunkin pitää kristallinkirkkaana mielessään.
Eeva V.
Eevalle: Tulin näemmä Sami Haapavaaran tavoin hieman väärin ymmärretyksi. En viitannut ihmisten hyvyyteen tai pahuuteen. Tarkoitin sitä että eduskunnassa on tavallisia ihmisiä siinä mielessä, että heillä on todellinen halu tehdä tästä maasta parempi paikka kaikille täällä asuville. Keinot joilla tuo parempi maailma uskotaan saavutettavan vain vaihtelee. Toisaalta he ovat samaan aikaa tavallisia myös siinä mielessä, että kaiken tietävät ja osaavat ovat hyvin pieni vähemmistö myös eduskunnassa niin kuin koko maassa.
Täytyy myös muistuttaa, että tämä blogi keskittyy minun mielipiteisiini ja näkemyksiini Suomen ja maailman asioista. En ole kansanedustaja mutta europarlamentaarikko haluaisin olla. Sen takia siihen tehtävään olenkin ehdolla.
Niin ja kokopäiväisen eduskunta-avustajan palkka on tällä hetkellä n. 2070 euroa. Enemmän kuin joillakin, tiedän, muttei varsinaisesti mikään vihreä oksa kuitenkaan.
Samille: Meillä on ilmeisesti kyseessä vain ero termien käytössä. Työssä viihtyminen/jaksaminen, miksi sitä kutsutaankin, on kuitenkin asia joka on saanut aivan liian vähän huomiota ammattiyhdistysten edunvalvonnassa.
Itse olen tehnyt sekä ojan kaivuuta että muistioiden kirjoittamista työkseni. Molemmat voivat huonoissa työoloissa tai työpaikassa johtaa fyysisen jaksamisen heikkenemiseen tai jopa mielenterveysongelmiin. Eivätkä ne ongelmat poistu vaikka se oma liitto onnistuisi palkkaneuvotteluissa kuinka hyvin tahansa.
Juha, kyllä minä ymmärsin ihan oikein, mitä yritit sanoa. Mutta en ole samaa mieltä.
Ei eduskunnassa saa olla "vain tavallinen ihminen niin hyvässä kuin pahassa", vaan jotain aivan muuta, jota tuossa äsken peräänkuulutin.
Ellei tuo sovi ihmisen "sapluunaan", niin silloin hän on väärässä paikassa. Hän istuu parlamentissamme, jossa kyllä edellytän edustajilta enemmän kuin "tavallisen Virtasen" kykyjä. Tuollaiselta tuo meno nyt vaan näyttää ulospäin, että annapa vaan Vanhaselle hyviä arkijärjen neuvoja.
Pelkällä teorialla ei pitkälle pötkitä.
Eeva V,
"Ay-liikkeen suosikkilistan kärjessä ovat hyvin palkatut miesvaltaiset vientialat. Muut saavat joustaa, kunhan näiden alojen intresseistä ei tingitä."
Juuri näinhän se on. Erityisesti Tupot tehtiin aikanaan nimenomaan SAK:n isojen teollisuusliittojen ehdoilla. Toinen ongelma ay- liikkessä on jonkinmoinen "käänteinen ikärasismi". Kuten eläkesoppakin osoittaa, vanhan väen saavutetuista eduista pidetään kynsin hampain kiinni ja nuoremmat pistetään maksumiehiksi.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 9 kommenttia