Turkki Euroopan unioniin!
Yksi suurista EU:n sisällä käytävistä väittelyistä liittyy Turkin mahdolliseen jäsenyyteen Euroopan unionissa. Voidaanko yli 70 miljoonan asukkaan muslimimaa ottaa jäseneksi unioniin, joka jo nykyäänkin kamppailee saadakseen päätöksentekonsa toimimaan muun muassa perussopimuksen uudistamisen yhteydessä?
Turkin jäsenyyden vastustajat perustavat kantojaan usein peloilla. Eivät ole aivan harvassa ne kerrat, kun kuulee toisteltavan että Turkki toisi Eurooppaan mukanaan huumeet ja siirtolaisvirrat sekä ottaisi koko unionissa käskyvallan ja imisi vielä kaikki EU:n maksamat maataloustuetkin.
Mielellään unohdetaan se tosiasia, että vuodesta 2005 alkaneiden neuvottelujen aikana Turkki on edistynyt huomattavasti lainsäädäntönsä uudistamisessa. Sananvapauden kunnioittamisessa on edetty, kurdien asemaa on parannettu ja pyrkimys oikeusvaltion toteutumiseen ja lainsäädännön länsimaistamiseen on olemassa.
Tämä ei tarkoita, etteikö suuria ongelmia olisi olemassa. Totta kai niitä on. Maassa tuntuu olevan poliittinen kriisi päällä joka vuosi ja esimerkiksi Turkin valtion halventaminen on rikoslain mukaan vieläkin rangaistavaa olkoonkin, että sanamuotoja on painostuksen alla lievennetty. Myöskään lainsäädännön kehittyminen ei siirry suoraan käytäntöön vaan toimintakulttuurin muuttuminen vie aikaa. Minä en uskokaan Turkin jäsenyyteen pikaisesti, mutta tästä huolimatta jäsenyysneuvottelujen jatkaminen on välttämätöntä.
Joka kerta kun EU on aloittanut jäsenyysneuvottelut liittymään halukkaan valtion kanssa, on jo pelkillä keskusteluilla ollut suuri merkitys maan sitomiseksi läheisemmin Euroopan unioniin. Ja joka kerta kun uusi jäsenmaa on unioniin hyväksytty, on se lisännyt kaikkien vaurautta ja turvallisuutta. Jos Turkin jäsenyysneuvottelut keskeytettäisiin, johtaisi se helposti koko uudistustyön keskeytymiseen maassa.
Turkissa on yli 70 miljoonaa asukasta ja se sijaitsee suurelta osin Aasian puolella. Nämä seikat johtavat siihen, että toteutuessaan Turkin jäsenyys olisi verrattavissa lähinnä EU:n itälaajentumiseen 2004. EU:n jäsenmaana Turkki lisäisi koko unionin vaikutusvaltaa mutta myös velvollisuuksia Lähi-idän alueella.
Kyse on pohjimmiltaan siis siitä, haluammeko katsoa uhkia vai mahdollisuuksia. Toisaalta, jos olisimme kokoajan päättäneet vain lannistua haasteiden edessä, olisi koko Eurooppa vieläkin henkisellä keskiajalla.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Suomen keskustalle ei näköjään riitä Suomen tuhoaminen luokattomalla maahanmuuttopolitiikalla, vaan se haluaa jo tuhota Euroopankin. Tämä kannattaa muistaa eurovaaleissa.
Ehkä enemmän kuin Turkin jäsenyys, pistävät miettimään sen tuomat rajanaapurit mm. Irak, Iran ja Syyria. Hallitsemattomista pakolaisvirroista puhuminen ei ehkä siinä yhteydessä ole kovinkaan liioiteltua, vaikka Matti Vanhanen onkin Kekkosmaisesti sellaiset puheet käskenyt lopetettaa.
Iso-Aho: "Kyse on pohjimmiltaan siis siitä, haluammeko katsoa uhkia vai mahdollisuuksia. Toisaalta, jos olisimme kokoajan päättäneet vain lannistua haasteiden edessä, olisi koko Eurooppa vieläkin henkisellä keskiajalla."
Mitä jos katsottaisiin uhkia JA mahdollisuuksia sekä punnittaisiin näitä keskenään? Kumpikin yksinään on pelkkää propagandaa. Turkin jäsenyyden mahdollisuudet ovat nimittäin aikalailla pieniä, jos nuo tuolla alussa listaamasi uhat ovat konkreettisia. Sietää muistaa myös taistelu Wienin porteilla 1683, jossa lyötiin Osmanien armeija. Kyllä haasteista on Euroopassa selvitty ennenkin ja jos Osmanit olisivat onnistuneet täällä oltaisiin henkisellä keskiajalla, kuten suuri osa islamilaisista maista monilta käytännöiltään edelleen on. Sikäli maltti valttia, vaikka Turkissa toki löytyy runsaasti maallistuneita ja maltillisiakin muslimeja ja vaikka heidän lakinsa onkin lähtökohdiltaan hyvin sekularistinen. Kyseisessä maassa on siltikin liikaa radikaaleja aineksia, joita tosin monet EU-maat kuten Ranska, Saksa, Ruotsi, Englanti, Hollanti ja Saksa ovat haalineet ihan humanismiaan korostaakseen. Jos sama tahti jatkuu Suomen kohdalla, ei ero ole enää kovinkaan merkittävä ja Turkki on EU:n tasolla (tai pikemminkin päinvastoin) ja jäsenyys on luonteva jatke aloitetulle kehitykselle.
En sitten tiedä haluako sinäkään ihan vakavissasi yllä kuvattua tapahtuvan missään vaiheessa?
"Ja joka kerta kun uusi jäsenmaa on unioniin hyväksytty, on se lisännyt kaikkien vaurautta ja turvallisuutta. Jos Turkin jäsenyysneuvottelut keskeytettäisiin, johtaisi se helposti koko uudistustyön keskeytymiseen maassa"
Joo, meillekin alkoi virrata romanialaiskerjäläisiä, ehkä tuo oli sitten vaurauden lisääntymistä. Vauraus on myös lisääntynyt siellä missä puolalaiset halvat hitsarit ovat vieneet muilta töitä.
Koko "Turkki saatava jäseneksi"-hosumisen takana on lapsellinen usko EU:n voimaan ja Turkin heikkouteen. Ajatellaan, että kun tuo iso ja rähjäinen kaveri otetaan meidän kanssa leikkimään niin se siitä rauhoittuu ja siistiytyy. Todellisuudessa Islam on Turkissa vain vahvistumassa, Turkin sekularismi kun on samalla tavalla ylhäältä voimapolitiikalla saneltua samaan tapaan kuin oli NL tai Shaahin Iran. Shaahin Iran onkin varoittava esimerkki siitä mitä saattaa tapahtua, kun islaminuskoinen maa koettaa länsisuuntautua.
Jos Turkista tulisi EU:n jäsen, niin yhtäkkiä muiden maiden joukossa saattaisikin olla Iranin tapainen teokratia.
Sitten pitäisi alkaa kiireen vilkkaa miettiä miten tämä maa saataisiin erilleen muusta EU:sta
Kannatan Turkin EU-jäsenyyttä lämmöllä.
Ainoastaan Turkin avulla voimme pelastua Saksan ja Ranskan ylivallalta. Ilman Turkin tasapainottavaa vaikutusta joudumme saksalais-ranskalaisen hegemonian alaisuuteen. Myöskin voimme saada Turkista työvoimaa tekemään niitä ns. paskahommia, jotka omalle nuorisollemme eivät kelpaa. Turkkilaiset sopeutuvat Suomeen paremmin kuin esim. somalit. Turkissa on paljon eri alojen ammattilaisia, joista Suomessa on pulaa.
Ennemmin minä olen saksalais-ranskalaisen kuin islamilaisen ylivallan alla.
Olen aikaisemmin saanut näillä sivuilla huutia todettuani, että 2005 ei ole Turkin jäsenyyden alku.
Yritän nyt oikaista.
Turkin ehdokkuus EU:n jäseneksi hyväksyttiin Suomen puheenjohtajuuskaudella, 1999.
Turkin taival EU-jäseneksi tosin on alkanut huomattavasti aikaisemmin, mutta tähän palaan toisessa yhteydessä.
Neuvottelut, jotka edelleen ovat käynnissä, aloitettiin 2005.
Ehdokkuus ja neuvottelut ovat eri asia, mutta ehdokkuus on sellaisen tien alku, jonka loppumista muuhun kuin jäsenyyteen ei toistaiseksi ole tapahtunut kertaakaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Turkin_ja_Euroopan_unionin_suhteet
Sellaista tilannetta, että neuvottelut keskeytettäisiin kokonaan, ei ole näkyvillä.
Turkin lisäksi neuvottelut ovat käynnissä Kroatian ja Makedonian kanssa.
Lisäksi odotetaan, että neuvottelut Islannin kanssa aloitettaisiin pikaisesti, madhollisesti jo 2009.
Norjan asema on mielenkiintoinen: maan nettojäsenmaksu (ETA-jäsenyyden taaten) on asukasta kohden enemmän kuin yhdenkään EU-maan.
Suomen nettomaksu EU:lle tällä erää (viimeinen tilinpäätös) on 60 miljoonaa, Ruotsin 1000 miljoonaa, Norjan 500-800 miljoonaa.
post scriptum:
Turkey's application to accede to the European Union (previously the European Communities) was made on 14 April 1987
En halua ranskalais-saksalaista enkä turkkilaista ylivaltaa EU:hun. Haluan vain, että joku jarruttaa EU:n nykyistä kehitystä liittovaltioon, jossa ranskalaiset ja saksalaiset määrävät tahdin. Tämä joku voisi olla hyvinkin Turkki.
No kait tuo oli vakavissaan kirjoitettu.
Olihan siellä perustelu nro 1. PELKO.
Joopa joo ja hyvää yötä. Turkki ei tuo mitään hyvään ainoastaan eripuraa levottomuutta ja uuden terroristi järjestön etc.........
Mitä vikaa on Marokossa, Algeriassa, Libyassa, Tunisiassa ja Egyptissä? Toivottakaamme heidät tervetulleiksi unioniin, tai vähintään nyt aluksi neuvottelupöytään. Ei tarvitsisi enää pelätä laittomia siirtolaisia, koska vapaa liikkuvuus tekisi muuttajista laillisia. Näiden maiden avulla saamme vauhditettua Euroopan odotettua islamisoitumista, tosin onnistuu se ilmankin, mutta nykyaikana kaikki hauska pitää saa heti ja nopeasti.
WA & Co, sorry "viisateluni":
Mainitsemasi (#10) maat ovat jo mukana EU:ssa (Välimeren unioni perustettiin viime vuonna - olin paikalla). Mukana on enemmän maita kuin arvaat mainita.
Se on vastaava konsortio kuin Itämeren strategia (ml Pohjoinen ulottuvuus), joka perustetaan ensi syksynä Ruotsin johdolla. Siihen tulevat mukaan Venäjä, Norja ja Islanti.
EU:n sisäisinä perustetaan sitten Pohjanmeren unioni ja Tonavan unioni, mutta Välimeren unionin kaltaisena perustetaan Mustanmeren unioni (Moldova jne).
Kaikki nämä asiat on moneen otteeseen suomalaisessakin mediassa uutisoitu, mutta vankka EU-vastaisuus saa kovin monen siirtymään urheilusivuille, sarjakuviin ja TV-ohjelma-tietoihin, kun ulkomaansivuilla tulee vastaa EU.
Se on niinkuin Ulb... Itä-Saksassa aikanaan.
Ei kannattaisi. Painaa off-nappulaa. Näitä juttuja on seurattava, jos aikoo efektiivisesti taistella EU:n puolesta tai sitä vastaan.
Näin tapahtuukin manner-Euroopassa ja Anna Mikkolan EU-vaalitaisto-toimistossa. Suosittelen lämpimästi (Mikkolan sivuilla viivähtämistä).
VVA:
Otetaan samalla somalia, Nigeria, Norsunluurannikko, Liberia, Malediivit, Irak, Iran.
On todella hämmentävää, että löytyy suomalaisiakin, jotka katsovat asiakseen viitata johonkin yli 300 vuotta sitten nykyisen Itävallan alueella käytyyn taisteluun todistuksena turkkilaisten vaarallisuudesta. No, ainakin on historiantunneilla oltu hereillä.
Mutta vakavammin puhuen, vaatimuksia jäsenyyden sulkemisesta Turkin osalta on todellakin esitetty korkeiltakin tahoilta. Esimerkiksi Ranskan nykyinen presidentti Nicolas Sarkozy totesi vaalikampanjansa aikana, että Ranskalla ei pitäisi olla asiaa Euroopan unioniin. Mitä muuta tällaiset puheenvuorot ovat kuin vaatimuksia jäsenyysneuvottelujen keskeyttämiseksi? Vuoden 2007 kesällä hän myös esti jäsenyysneuvottelujen aloittamisen rahapolitiikasta. Seurauksena neuvottelut alkoivat vasta viime joulukuussa.
Antti on aivan oikeassa kun totesi, että Turkin jäsenyyspyrkimykset olivat alkaneet jo paljon aiemmin kuin 2005 jolloin jäsenyysneuvottelut virallisesti aloitettiin. Taisivat itseasiassa hakea Euroopan talousyhteisön jäsenyyttä ensimmäisen kerran vuonna 1959. Sitten 80-luvulla Euroopan yhteisön jäsenyyttä jne jne. Mutta tämä historia ei lyhyessä blogikirjoituksessa ole loppujen lopuksi oleellista. Mieluummin keskustelisin siitä, kuinka jäsenyysneuvottelut itsessään vahvistavat Turkin demokratiaa ja ihmisoikeustilannetta.
Valitettavasti ihmisten on yleensäkin ottaen helppo olla ehdottomia. Tyyliin että Turkki on otettava jäseneksi heti tai ei koskaan. Ja tällä en nyt viittaa Antin kommentteihin vaan esitettyihin ajatuksiin että kaikki muslimienemmistöiset maat olisivat samanlaisia tai että Turkin jäsenyys velvoittaisi ottamaan kaikki muutkin jäseniksi. Eihän se tietenkään ole näin. Uudesta jäsenmaasta tulee olla hyötyä myös koko unionille ja tietenkin täytyy löytyä muitakin siteitä eurooppalaisuuteen. Pelkkä maantiede on kuitenkin kovin heikko peruste, sillä sen perusteella esimerkiksi Kyproksella ei olisi pitänyt olla mitään asiaa unionin jäseneksi. Lisäksi vaikkapa Ranskalla on merten takaisia alueita, jotka kuuluvat jo unioniin.
Hauska "freudilainen lipsahdus" laadukkaassa pohdinnassa:
"Esimerkiksi Ranskan nykyinen presidentti Nicolas Sarkozy totesi vaalikampanjansa aikana, että Ranskalla ei pitäisi olla asiaa Euroopan unioniin."
Olen EU:n alueiden komiteassa valmistellut kannanoton (muuten, Nord Stream - hankkeen "ulkosuhteiden hoitajan" kanssa) Turkin, Makedonian ja Kroatian jäsenyyshankkeesta.
Tanska on Turkin kannalta sarana-asemassa ja siellä on aika lailla pro-henkeä, yllätys-yllätys.
Jopa Italia on henkilötasolla aika innostunut - ja Itävalta. Korostan henkilöitä, en jäsenvaltioiden virallista kantaa.
Turkki ei edes ole Euroopan maa. Jos Turkki otetaan EU:n jäseneksi, millä logiikalla estetään vaikka Iranin jäsenyys?
Iso-Aho: "On todella hämmentävää, että löytyy suomalaisiakin, jotka katsovat asiakseen viitata johonkin yli 300 vuotta sitten nykyisen Itävallan alueella käytyyn taisteluun todistuksena turkkilaisten vaarallisuudesta. "
On todella hämmentävää, että pääministerin eduskunta-avustajina toimii henkilö joka ei ymmärrä lukemaansa. Tuohon henkiseen keskiaika-vertaukseen se taistelu viittasi, koska katsopa missä tilassa Turkki on nykyisin ja miksi sitä ei ole suoraan otettu EU:hun.
Tosin kun kysymyksiin et ilmeisesti osaa vastata, niin otit sitten esiin ainoastaan mainitsemani vanhan taistelun ja aloit sitä ällistelemään, joskin virheellisin perustein. Lue kirjoitukseni uudestaan, sillä haluan kuulla kantasi EU:n uusiin rajanaapureihin ja muihin mainitsemiini seikkoihin JOS Turkista tulisi jäsen.
Olen suomalainen, joka on asunnut jo 18 vuotta Turkissa avioliittoni takia. Mieheni on turkkilainen. Taalla on ihana, leuto ilmasto ja kauniit rannat, mutta siihen se ihanuus loppuukin. Menttaliteetti on ihan erilainen, odottavat kaikilta muilta paljon, mutta itse eivat tee mitaan. Jos lupaavat jotain, voit unohtaa sen noin 90 %.Lisaksi ovat tosi ystavallisia, ainakin niin kauan kuin olettavat sinusta ( tai kontakteistasi ) jotain hyötya saavansa.Yliopistokoulutetutkin saattavat ollan varsin takaperaisia, islami on syvalla sydammessa.Ovat myös tosi huiputtajia, taalla on jopa sellainen sanonta, etta ” vain tyhmat ovat rehellisia” (Sadece aptallar dürüst olurlar). Parempi pysya naista veikoista kaukana. Kylla on ollut ikava omaa kotimaatani.
"Turkki ei edes ole Euroopan maa. Jos Turkki otetaan EU:n jäseneksi, millä logiikalla estetään vaikka Iranin jäsenyys?"
No ensinnäkin osa Turkkia on Euroopassa. Vaikka alue onkin maantieteellisesti pieni, sisältää se puolet maan taloudellisesta ja kulttuurisesta keskuksesta, eli Istanbulin kaupungista. Arviolta jopa 10 miljoonaa ihmistä asuu Euroopan puolella. Mutta kuten aiemmin jo totesin, maantiede on lopulta huono peruste. Kypros esimerkiksi ei ole osa maantieteellistä Eurooppaa. Toisaalta myös Israelia pidetään monissa yhteyksissä eurooppalaisena valtiona (jalkapallon EM, Euroviisut jne), ETYJ:n jäsenmaista nyt puhumattakaan.
Maantiede ei ole ehdoton edellytys EU:n jäsenyydelle. Se ei myöskään voi, eikä sen tule olla ainoa kriteeri. Paljon tärkeämpää on miettiä kulloisenkin jäsenyyden ja jo jäsenyysneuvottelujen mukanaan tuomaa hyötyä unionille.
Turkki, mikäli se saa lainsäädäntönsä kuntoon ja myös siirrettyä pykälät käytäntöön, vakauttaisi koko Lähi-idän aluetta. Se myös alkaisi vaurastua aiempaakin nopeammin, toimien samalla uutena markkina-alueena eurooppalaisille yrityksille. Samalla se osoittaisi konkreettisesti, että länsimainen demokratia, ihmisoikeuskäsitys ja yhteiskuntamalli on sovellettavissa myös uskonnoltaan muslimienemmistöiseen maahan. Sikäli mikäli Balkanin muslimit vaikkapa Bosnia-Hertsegovinassa, Albaniassa ja Kosovossa eivät kelpaa esimerkeiksi.
Taustaltaan tässä on siis vaurauden (meidän ja heidän) lisäämisen ohella kyse myös demokratian ja sen mukanaan tuoman vakauden levittämisestä. Luonnollisesti hieman toisin ottein kuin vaikkapa Bush aikanaan.
Ja muut maat ovat sitten muita maita. Niidenkin kohdalla on syytä miettiä tarkasti hyötynäkökulmia niin EU:n kuin liittymään halukkaan maankin kohdalla. Turkin puolesta puhuu sen osallisuus Euroopan historian muokkaamisessa, osittainen sijainti Euroopan puolella, pitkä historia yhteistyöstä Euroopan maiden kanssa muiden kansainvälisten järjestöjen kautta, pyrkimys uudistuksiin ja jäsenyyden potentiaalinen vaikutus Turkin naapurimaiden kehitykseen.
Antille: Juu, lipsahduksia sattuu :)
Yritin etsiä mainitsemaasi kannanottoa, mutta Alueiden komitean sivujen asiakirjahaku tuntuu toimivan "kaikki tai ei mitään" -periaatteella. Ihan perushakusanat eivät anna mitään tulosta tai sitten tulee melkein parisataa osumaa. Googlekaan ei auttanut. Olisiko sinulla suoraa linkkiä siihen kannanottoon?
Historiassa on ollut aika, jolloin Suomi ei ollut Eurooppaa, mutta Turkki oli sen ytimessä.
Mielenkiintoinen väittämä vai mitä? Mutta totta se vain on.
Europa oli kreikkalaisessa mytologiassa foinikialainen prinsessa, jonka Zeus adoptoi Kreetan saarelle. Foinikialaiset oli puolestaan nykyisen Israelin, Syyrian, Palestiinan ja Libanonin alueen sivilisaatio. Prinsessa antoi sitten nimensä koko "mantereelle".
Toinen teoria "Euroopan synnylle" on seemiläisten (arabit, heprealaiset, amharat, tigrinjat, syyrialaiset) kansojen sana "erebu" (auringonlasku) tai ereb (länsi). Eurooppaa on siis tästä näkökulmasta kaikki alueet arabien asuinalueista länteen, etenkin bysanttilainen Turkki ja Kreikka.
Joka tapauksessa sanaa ei ole todistettavasti käytetty ennen vuotta 732, jolloin Charles Martel johti "eurooppalaisista" koottua armeijaansa Toursin taistelussa umaijadien dynastiaa vastaan. Umaijadien dynastia ulottui idässä nykyisen Turkin ja Syyrian rajamaille. Suuri osa Turkkia oli selkeästi tämän rajan "eurooppalaisella puolella".
Bysantin valtakunta, joka ulottui yli koko nykyisen Turkin alueen, oli siis selkeästi Eurooppaa. Sen sijaan Suomi tuskin kuului käsitteen piiriin. Eurooppa kuvasi kreikkalaisille aluetta heistä pohjoiseen, arabeille aluetta heistä länteen (Turkkiin). Jopa georgialaiset laskettiin eurooppalaisiksi.
No... Koko käsite oli siis alusta alkaen poliittinen. Ja jos historiaa lähdetään penkomaan, ei ole kestävää yrittää pestä pois Turkin "eurooppalaista" historiaa ilman Suomen siirtämistä pois Euroopan kartalta.
Koska Euroopalla ei ollut maantieteellisiä rajoja, oli karttoihin tuijottavan pakko vetää raja suunnilleen kohdilleen, siis Bosborinsalmeen. Mutta alunperin Eurooppa ei siihen loppunut.
Juha aloitti mielenkiintoisen keskustelun, mutta tosiaan se on jo hyvin vanha teema ja ihmiset ovat jakautuneet jo kahteen ryhmään. (lukuunottamatta niitä joita ei kiinnosta)
Minä näen mielipiteesi olevan puhtaasti modernin materialistiset, jossa hyöty (taloudellinen, rahallinen ja myös poliittinen) voittaa moraalin, oman historialliseen kulttuuriin periaatteita ja terveen järjen. Terveellä järjellä en suinkaan tarkoita loukata täi väittää jotain sairasta, mutta on vain vanha hyvä sanonta että tervettä järkeä saa käyttää. Ensinnäkin normaalien kansalaisten ja ihmisten kysymys on MIKSI MEIDÄN PITÄÄ HUOLEHTIA TURKISTA? Turkku on islamistinen maa joka edustaa kaikkea muuta kuin Eurooppa ja sen periatteita. On hyvä kehua sen edistystä (tai yritystä esittää edistystä) kaikissa laki liittyvissä jutuissa jotka mainitsit. Mutta pelkästään lait eivät muuta ihmisiä ja näin olleen kulttuuria ja sisäistä mentaliteettia, joka Turkkilaisilla tule aina olevan Islamistinen ja esimerkiksi täysin Suomalaisten yhteiskunnasta poikkeavan. Jos EU:uussa on kysymys kaikkien jäsenmaiden mielipiteestä, niin uskallan väittää ettei suurin osa suomalaisista haluaa Turkkia tai yhtäkään muuta islamisti valtiota EU:uun. EU:uusta on tullut puhtaasti anti-eurooppalainen organisaatio johon voi liittyä tai ei liittyä kuin vaikka johonkin klubiin. Sinusta pitää vain olla hyötyä muille, ihan sama mitä sinä edustat. Turkki ei edustaa eurooppaa ja näin olleen se ei saa päästää EU:uun, sillä EU:uussa on jo nyt pelottava Islamisoiva vaihe päällä joilla yritetään muuttaa kaikkien maiden yhteiskuntaa, ja ennen kaikkea tukahduttaa liian isänmaallisia ihmisiä julistamalla heitä rasisteiksi, kuten aikoinaan vatikaani julisti siitä vaan noidiksi. Modernit EU materialistit hallitsevat jo melkein kaikissa EU:maissa ja se on pelottavaa. Heitä ei enää kiinnosta oma kansa, oma historia ja omat yhteiskunnan arvot, he myyvät ja myyvät ja kauppavat omaa valtiota etujensa mukaisesti, kuten nyt Turkin kanssa on käymässä. Ja Turkki muokkasi eurooppaan historia samalla tavalla kuten yhdysvallatkin, vai väitätkö ettei yhdysvallalla ole roolia euroopan kohtalossa alkaen ensimmäisestä maailman sodasta? Minä väitän että sen rooli on ollut jopa suurempi kuin Turkin, mutta eihän yhdysvallat ole EU:uussa jostain syyst? Vai onko se sama asia kenties?
Minä vaan muistutan että kansalle ei ole merkitystä mitä sinä tai ministerit ajattelevat tästä, sillä teihin ei voi aina luottaa. Nykyään ei voi luottaa lainkaan. Mutta sanon tämän vain muistutakseen että Suomi on demokraattinen maa, ja KANSAN ENIMMISTÖ PÄÄTTÄÄ, et sinä tai ministerisi Vanhanen. Tämä demokratia on tietenkin kaunista tarua, mutta te ette saa päättää Suomalaisten ihmisten puolesta haluavatko he muutta yhteiskuntansa islamistiseen suuntaan tai mihin vaan suuntaan, teidän pitäisi kysyä ja järjestää kansanäänestys! Tämä on demokratia mikä puuttuu Suomesta jo 2000 luvusta lähtien, kun EU modernistit tulivat valtaan. Erimieltä saa toki olla teidän kanssa, mutta tulos on vain yksi? vai miten se nyt on?
Mielestäni turkkilaisten pitää myöntää armenialaisten kansanmurha 1915-23 ja täten todistaa, että ottomaanien aikainen asenne vähemmistöjä kohtaan on jo historiaa. Niin kauan kuin he rajoittavat mielipiteen- ja sananvapautta koskien tätä aihetta, he eivät osoita jakavansa niitä eurooppalaisia arvoja, joita jäsenyyttä hakevilta mailta on lupa odottaa. Kansanmurhasta kirjoittaneen journalisti Hrant Dinkin murha tuomittiin virallisissa yhteyksissä, mutta kansan syvä ääni teki murhaajasta kansallissankarin. Se mitä Turkki on "virallisesti" ulospäin ei ole sitä mitä Turkki on todellisuudessa ja turkkilaisten omassa arkipäivässä. Valitettava mutta vankkumaton EI Turkin EU-jäsenyydelle.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 23 kommenttia