Kansainvälisyyttä lisätään vain mahdollisuuksia parantamalla

Opetusministeri Henna Virkkunen ehdotti muutama viikko sitten, että kaikkien korkeakoulutusohjelmien tulisi sisältää pakollisena osana koulutusta kansainvälisyysosio. Vaikka opetusministerin huoli kansainvälisyyden lisäämiseksi on itsessään hyvä, oli hänen ratkaisunsa ongelmaan virheellinen kahdesta syystä.

Ensinnäkin opiskelijoita vaaditaan jo valmistumaan nopeasti, hankkimaan samalla työkokemusta, perustamaan opintojen ohella perheen ja nyt vielä siis hankkimaan kansainvälistä kokemustakin. Yhtälö ei vain toimi. Kaikkea voi saada yhtä aikaa, mutta tekemällä kaikki edellä mainitut vaihtoehdot opiskelijoille mahdollisiksi saisimme ihmiset tekemään itselleen sopivia ratkaisuja ja samalla valitsemaan yhden tai useamman noista vaihtoehdoista.

Toiseksi Virkkunen kiinnitti kannanotossaan huomiota ainoastaan korkeakoulutukseen. Kuitenkin juuri korkeakoulutuksen alalla on EU:ssa tehty eniten työtä kansainvälisyyden lisäämiseksi. Bolognan prosessi parantaa korkeakoulututkintojen vertailtavuutta, on Erasmus, ISEP ja Nordplus -vaihto-ohjelmaa sekä lisäksi kahdenvälisiä vaihtosopimuksia. Korkeakouluissa on myös kohtuullisen hyvät mahdollisuudet suorittaa kotimaassakin vieraskielisiä kursseja tai tutkintoja joskus jopa ulkomaalaisen opettajan johdolla.

Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt ammatillisen koulutuksen kansainvälistyminen. Vaikka amispuolelle onkin kehitetty omaa ohjelmaansa kansainvälisyyden lisäämiseksi, ovat tulokset kovin vaatimattomia. Ensinnäkin tietoa ammatilliseen koulutukseen liittyvistä kansainvälisistä opinnoista on suhteellisen vaikea löytää ja vaihtoon lähtevä ammattikoululainen onkin yhä harvinainen poikkeus opiskelijapiireissä. Myös ammatillisen koulutuksen tutkintojen vertailtavuutta on syytä parantaa jotta vaihtoon lähtevät opiskelijat saavat oppimansa lasketuksi osaksi myös varsinaisiin opintoihinsa.

Opetusministerin kannattaisi siis keskittää tarmonsa EU-maiden yhteistyön lisäämiseen ja opintojen vertailtavuuden parantamiseen. Kansainvälisyyttä kun saadaan parhaiten lisättyä juuri kansainvälisellä lähestymistavalla. Siinä puuhassa Suomen sisäiset velvoitteet eivät vielä kovin pitkälle kanna.