Eläköitymiseen ei ole varaa
Posti toi eilen vuosittaisen eläkeseurantalomakkeeni. Erinomainen palvelu, joka tälläkin kertaa antoi ajattelemisen aihetta. Vaikka tiedossa oleva eläkkeeni olikin tuplaantunut vuotta aiemmasta, ei 11 euron eläkkeen varaan kärsi vielä heittäytyä. Onpa hyvä että Suomessa on olemassa kansaneläke ja vuodesta 2011 lähtien myös takuueläke joka nostaa minimikansaneläkkeen reiluun 700 euroon kuukaudessa.
Mutta jäin miettimään, että miksei oma eläkkeeni ole tuon korkeampi. Kyse ei ole niinkään siitä että olisin ollut tekemättä mitään, vaan että olen tehnyt vääriä asioita. Pienipalkkaisena ja osa-aikaisena maatalouslomittajana ei hirveästi eläkettä kerää sen paremmin kuin kesäkeikoilla hotellin respassa ulkomailla. Opintotuella pystyy rahoittamaan opiskelunsa mutta vasta palkkatyö näkyy eläkkeessä. Myöskään kaksivuotinen ja kokopäiväinen luottamustoimi Keskustan Opiskelijaliitossa ei eläkettä kerryttänyt, koska siitä maksettiin palkkiota, eikä palkkaa.
Lopputulokseksi jäikin, että viime vuonna aloittamani eduskunta-avustajuus ja parin kuukauden pätkätyö Keskustan puoluetoimistolla nostivat eläkekertymääni sillä viidellä eurolla. Jos hiukan pystyn parantamaan eläkekertymäni tahtia, niin pääsen nykyisen vajaan 600 euron kansaneläkkeen tasolle noin sadassa vuodessa. Pitkä työura siis tiedossa, jota eivät mitkään superkertymät hirveästi helpota. Paljon puhutaan suurten ikäluokkien pienistä eläkkeistä, mutta pätkätyösukupolven vanhuudenturva ei näytä yhtään sen paremmalta.
Tähän asiaan ei vielä olla oikein herätty, sillä kuka nyt nuorena vielä eläkettään miettisi. Pätkätöitä tekevät ennen kaikkea korkeasti koulutetut 20-35-vuotiaat, jotka vielä uskovat pysyvänsä nuorina ja hyväkuntoisina ikuisesti. Tai ehkä siinä perheen, työn ja opiskelun yhteensovittamisen lomassa tällaista ei vain ehdi murehtimaan. On tarpeeksi hommaa selvitä ensi kuun palkkaan asti.
Asian ympäröimästä hiljaisuudesta huolimatta kyseessä on todellinen ongelma joka räjähtää ihmisten silmille muutamassa vuosikymmenessä. Nyt puhutaan siitä, kuinka vaikeaa on maksaa suurten ikäluokkien eläkkeitä kun väestö ikääntyy sillä vastoin yleistä uskomusta vain osa ihmisen eläkkeestä maksetaan hänen palkastaan pidätetyillä eläkemaksuista. Valtaosa siitä tulee työssäkäyvien palkastaan maksamista eläkevarannoista, siis seuraavilta sukupolvilta. Tämä järjestelmä toimii niin kauan kuin ikäluokat kasvavat jatkuvasti ja sitä kautta iso joukko ihmisiä kustantaa puuttuvan osan itseään vähäisemmälle määrälle eläkeläisiä.
Reilun vuosikymmenen kuluttua Suomessa on kuitenkin 400 000 eläkeläistä nykyistä enemmän ja 200 000 työikäistä vähemmän kuin nyt. Samalla yhä harvempi nuori tai nuorehko ihminen on pysyvässä työpaikassa, pätkäsopimukset ovat yhä yleisempiä. Kun pätkätöillä ei saada edes itselle kerrytettyä minimieläkettä, niin miten sellaisilla maksettaisiin vielä jatkuvasti kasvavan eläkeläisten ryhmän toimeentuloa?
Nykynuorisoa haukutaan usein valittajiksi ja pullamössösukupolveksi, mutta tulevaisuudessa he tulevat vähäisestä määrästään huolimatta maksamaan huomattavasti nykyistä suurempia valtion palveluiden kustannuksia kuin mihin suurten ikäluokkien edustajat ovat joutuneet. Heidän tehtävänään on paitsi elättää itsensä ja lapsensa, niin kustantaa lisäksi vielä vanhempiensakin eläkkeet.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Sainpahan tuon samaisen eläkekertymä lapun, pätkätöitä ja lapsia tehneenä sekä kotihoidontuella oltuani on eläke kertymäni vasta n. 6 e, eipä taida vielä tällaisella eläkekertymä vauhdilla 65 vuotiaanakaan alkaa eläkkeelle.. Onneksi on tulossa tuo takuu eläke.. ettei tartte sitten toimeentulotukiluukulle juosta, meinaan eläkkeellä ollessa.
Niin, ei kovin suuria kannata eläkekertymästään odottaa.
Meille varmaan syntyy pian joku todella köyhä eläkeläistaho heistä, jotka ovat syntyneet 50-luvulla.
"Suuret ikäluokat" vielä pääsevät kohtuullista eläkettä nauttimaan ja saavat siinä sivussa perintöjäkin.
Tätä ei enää ole kovinkaan paljon tarjolla 50-luvulla syntyneille.
Kannattaa siis periä vanhempansa. Tosin nykyään ei ole enää mitään vanhempia, vaan siemennettyjä. Uskoisin, että postmoderni kulttuuri onnistuu kilpailuttamaan nuorten työt pois, jolloin on odotettava oikeita töitä 30 vuotiaaksi - 35 vuotiaaksi. Jos taas joutuu kaltevalle pohjalle noin 45-55 vuotiaana on tuota varsinaista eläkekertymää kerätty vain noin 10-15 vuotta noin 85 vuotiaasta elämästä.
Loppujen lopuksi ongelmaksi tulee se, että satojentuhansien ihmisten pitäisi käytännössä elää kansalaisosingoilla,joita ei voida myöntää kuin muutamalle kiintiöpakolaiselle, mutta ei esimerkiksi pohjoisafrikkalaisille tai Romanian romaneille.
Loppujen lopuksi maailma ei ole paljoa muuttunut kuin siten, ettei yleisiä töitä tehdä enää lapiolla, vaan keksitään kaikenlaista jonnen joutavaa puuhastelua esimeriksi kahdeksalla eurolla päivä.
Olisi tietenkin ihanteellista, että olisi jokin uudisraivattava alue: Australia tai Itä-Karjala, jossa jokaiselle olisi oikeaa työtä.
Käytännössä on kuitenkin niin, että kannattaa syntyä johonkin hyvään sosialidemokraattiseen perheeseen ja ryhtyä alle 30-vuotiaana sosiaalijohtajaksi tai sosiaalipäälliköksi Satu Taiveahon tapaan.
Jos on sosiaali- ja terveysalalla on ikään kuin hyvä ihminen luonnostaan, hieman kuin pappi, joka on Jumalan ja hyvän puolella ikään kuin jo ammattinsa puolesta.
Suomessa sosialidemokraattiset kokoomuslaisetkin ihmettelevät, miksi Yhdysvalloissa on annettu köyhille ja luottokelvottomille ihmisille mahdollisuus lainoihin ja kotiin.
Voisi tietenkin miettiä, mitä köyhät tekisivät tai olisivat tehneet, ellei olisi nousukautenakaan annettu. Joka kolmas miespuolinen afroamerikkalainenhan elämänsä aikana istuu vankilassa...
Köyhien vihollisia eivät ole niinkään ahneet pankkiirit, jotka luovat katteetonta rahaa tai rikkaat, jotka hyödyntävät köyhiä töissä, vaan pääasiassa yhteiskunnan vakautta ja pysähtyneisyyttä arvostavat keskituloiset virkamiehet, joilla on akateeminen loppututkinto tai jotka ovat tämän tason alapuolella, mutta silti työnjohdollisissa tehtävissä.
Hyvän näkökulman siihen, missä yhteiskunnan kovin oikeisto on, saa siitä, kun katsoo, keiden hyväksi Etelä-Afrikan tasavallassa rotuerottelu 1940-luvulla luotiin ja ketkä siitä luopumista vastustivat viimeiseen asti.
Keskituloiset ja keskinkertaiset estävät köyhiä, rikkaita ja älykkäitä pitämästä yhteiskuntaa liikkeellä perustellen sen yhteiskunnan koossa pitämisellä.
Suomen osalta mitään uutta suuntaa kuin Venäjä ei ole olemassa sen jälkeen kun Nokia on jo sulanut ja sulautunut maailmanmarkkinaan: Intiaan ja Kiinaan.
Venäjän osalta on kuitenkin aina niin, että sitä ei rajatta länsi koskaan ole onnistunut pitämään siirtomaanaan.
Hyvä kirjoitus, Juha. Suurten ikäluokkien eläke-eurot on turvattu, mutta 1948 syntyneistä alkava elinaikakerroin iskee jo 50-lukulaisiin. Pahimman ryskeen tulee kokemaan sitten ne 60-luvulla ja sen jälkeen syntyneet, joiden palveluihin ja eläkkeisiin tuskin kukaan uskaltaa luvata rahoja - eläkkeet ja suurten ikäluokkien palvelut tulevat syömään ne eväät. Ne ovat teoreettisella tasolla olemassa, mutta todellisuus on vaikeampi; laskelmissa ei lainkaan oteta huomioon esimerkiksi sitä, että jos eliniässä nähdään hyppäyksiä uuden biolääkkeiden myötä tai laskukausi ei taitukaan jyrkäksi talouskasvuksi, ollaan aika kusessa.
Tämä kotimainen, "Madoffin eläkepyramidi" on siitä kiusallinen, että vaikka "työmies on palkkansa ansainnut" (ja sitä myöten eläkkeensä, koska ne ovat laskettuja preemioita, kun maksetaan nykyeläkkeitä) - sen kollektiivisen olemuksen myötä järjestelmä on kääntynyt kallelleen. Entinen pyramidi niin eläkkeiden kuin vanhuusmenojen suhteen on nousemassa kärjelleen - ja sitä muuttumassa mahdottomaksi yhtälöksi.
Minä olen kauan odottanut sitä, että nuoren sukupolven politiikot uskaltaisivat keskustella eläkejärjestelmän kestävyydestä. Pelkkä sheikkaus a la Pajamäki ei nyt vaan riitä, vaan tulee uskaltaa nosta kissa pöydälle vaikka vähän hännästä kiskoen. Vaikka kuinka olisi nyt vajaa kolmikymppinen - niin todellisuus on, että mekin vanhenemme. Ja minäkin, kuten sinä ja Eeva, olemme eläkkeemme ansainneet. Kovalla työllä, tahdolla, hiellä ja suomalaisella sisulla - vaatimattoman miehen ja naisen puurtamisella.
Sen meille soisi.
Työ työllistämistuki homma se hauska onkin. Sillä työllistetään pitkä aikaista työtöntä 8 e/pvä. Eräs tuttuni oli tämmöisessä työssä ja kuinka ollakkaan kesken puolivuotis kauden tarjottiin töitä. Eipä onnistunutkaan irrottautua "oikeisiin" töihin, joten työtilaisuus meni ohi. Nyt sitten taas työttömänä..
Joo, kannattaa periä vanhempansa......siitä alkavat monet irvokkaat "perintöriidat", ellei omiensa kanssa, niin vähintään esimerkiksi sisarusten puolisoiden kanssa, joilla ei ole mitään sananvaltaa koko jutussa.
He kuitenkin ovat ensimmäisinä riekkumassa kaikkia ja kaikkea.
Tuohon pitäisi saada joku "kälyoff" tai "lanko-off" sumute. He kun tuntuvat eniten noissa perintöasioissa riidellä.
Kiitos kommentoijille ja pahoitteluni että en itse ole ehtinyt kirjoituksiin vastaamaan. Siihen on syynä osin kampanjointikiireet mutta myös erityisesti se, ettei kukaan ole haukkunut kirjoitusta pystyyn :/
Pajamäki on tosiaan puhunut myös tästä eläkeongelmasta mutta hän on myös valitettavan ärhäkästi ryhtynyt asettamaan ihmisiä vastakkain. Puheet ahneesta sukupolvesta ei varsinaisesti tuo ongelman ratkaisua yhtään lähemmäksi. Jo luvattuja eläkkeitä on huono lähteä pois perimään, ei siitä seuraisi kuin loputon määrä katkeruutta ja huono-osaisuutta. Kuitenkin me tarvitsemme kokonaan uudenlaisen eläkejärjestelmän jossa omasta eläkekertymästä pystyisi päättämään nykyistä enemmän. Samalla hyvätuloisten olisi tulevaisuudessa osallistuttava kansaneläkkeiden ja muiden nykyään verovaroista tulevien eläkkeiden kerryttämiseen jo etukäteen.
Vaan siinä Eeva on oikeassa, että vaikka kuinka nopeasti lähtisimmekin mallia uudistamaan, niin esim. 50-luvulla syntyneiden eläkekertymän paikkaaminen on hyvin vaikeaa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 7 kommenttia