Kamppeiden keräilyä
Vaaleista on nyt ehtinyt kulua muutama päivä, mutta ketutuksesta ylipääseminen antaa vielä odottaa itseään. Keskusta koki sunnuntaina historiansa ylivoimaisesti suurimman tappion ja puolueen kannatus on nyt matalimmalla tasollaan koko itsenäisen Suomen historiassa. Mutta mikä johti tällaiseen täydelliseen murskatappioon?
Aloitetaan analysointi vaalityöstä. Oman kokemukseni mukaan ehdokkaiden vaalityö ei ollut huonoa. Ehdokkaat olivat aktiivisesti liikkeellä ja toivat itseään esille. Vaalityötä tehtiin, jos ei innostuneena, niin ainakin omaan ja puolueen mahdollisuuksiin uskoen. Verrattuna esimerkiksi kunta- tai eurovaaleihin oli vaalirahoitussekoilun aiheuttamasta hämmennyksestä jo päästy yli. Keskustalaisuus ei enää ollut häpeän aihe ainakaan puolueen puolesta työtä tehneiden joukossa. Sellainenkin vaihe on nimittäin käyty läpi.
Gallupit olivat povanneet Kokoomuksen kannatuksen tasaista laskua jo pari vuotta, eivätkä demarit tuntuneet saavat omaa kannatustaan nousuun oikein millään. Perussuomalaiset nousivat viimeisen vuoden aikana huimasti, mutta heidän nousunsa ei vaikuttanut tilastojen valossa olevan enää suoraan suhteessa Keskustan kannatukseen. Keskustan gallup-kannatus taas ollut koko vaalikauden niin matalalla, että jo 18-19 % kannatuslukemat aiheuttivat iloa ja antoivat uskoa vaaleissa pärjäämiseen.
Kuitenkin kaksi-kolme vuotta vellonut vaalirahasotku oli vienyt Keskustalta liikkuvat äänestäjät ja romahduttanut puolueen kannatusta gallupeissa n. 4 prosenttiyksikköä. Jäljelle olivat jääneet lähinnä elämäntapakeskustalaiset. Ihmiset, jotka näkivat Keskustan olevan heidän ainoa edustajansa sekä sellaiset, jotka uskoivat vaalirahoituksen olevan "etelän median" ajojahti Keskustaa kohtaan. Noita ihmisiä oli huomattavasti enemmän kuin mitä ainakaan minä olisin neljä vuotta sitten uskonut.
Euroopan maiden talousongelmat kuitenkin alkoivat viimeisen vuoden aikana viemään myös noiden hardcore-kannattajien uskoa puolueeseen. Soinin sanoma meni hyvin läpi julkisuudessa ja Perussuomalaiset alkoivat näyttää yhä uskottavammalta vaihtoehdolta. Keskusta olisi vaaleissa menettänyt kannatustaan vaikkei Persuja olisi ollut olemassakaan, mutta nyt tapahtunutta vähemmän. Puolueeseen pettyneet olisivat vain jättäneet äänestämättä puolueen vaihtamisen sijaan. Siirtymää Demareihin on Keskustan vahvoilla alueilla verrattain vähän, eikä Vasemmistoliitto nykyjohdollaan vetoa Keskustan perinteisiin kannattajiin. Kokoomus varmasti vei nyt äänestäjiä Keskustalta, mutta se on tapahtunut muista syistä kuin eurooppapolitiikasta johtuen, suhtautuihan Kokoomus Keskustaakin positiivisemmin lainatakauksille.
Nyt vaalien tuloksen ollessa jo selvä on helppo olla sitä mieltä, että myös Keskustan puoluejohto omalta osaltaan epäonnistui puolueen tavoitteiden muotoilemisessa ja esilletuonnissa. Keskusta ei halunnut eikä halua leikata perusturvasta eikä lapsiperheiltä, mutta samaan aikaan toteaa, että leikkauksia ei tarvita välttämättä ollenkaan. Kasvuohjelmalla voidaan kiihdyttää talouskasvua, mutta minulle jäi kieltämättä epäselväksi, mitä se kasvuohjelma oikein pitäisi sisällään. Jokin valtion kaivosyhtiö jossakin vaiheessa mainittiin, mutta siinäpä se.
Pääministerivaalin korostaminen oli tässä tilanteessa aivan oikea taktiikka, mutta valitettavasti vaaliväittelyissä Mari Kiviniemi ei pystynyt erottumaan omana vaihtoehtona tai johtajana. Ei hän valtavan huonosti pärjännyt, mutta kysymysten välillä tarpeetonkin väistely ei tuonut yhtään lisäpistettä. Toisaalta vaaliväittelyt olivat sellaista päällehuutamista ja sillisalaattia, ettei niistä saanut mitään selvyyttä tilanteeseen. Tilaisuuksia vetäneet toimittajat eivät osanneet pitää paneeleja hallussaan.
Keskusta jäi vaalikauden aikana Kokoomuksen jalkoihin vastuunkantajana ja uuden luojana. Emme pystyneet antamaan syitä sille, miksi liikkuvat äänestäjät valitsisivat mieluummin Keskustan kuin Kokoomuksen. Neljän vuoden hyvin sujunut hallitusyhteistyö oli hämärtänyt puolueiden eroa ainakin liikkuvien äänestäjien keskuudessa ja mahdollisesti myös joidenkin Keskustan kannattajien sydämissä. Kahdeksan vuoden hallitustaival on jättänyt puolueen omien tavoitteiden muotoilun ja esille nostamisen lähes huomiotta. Kokoomuksen taitava politikointi taas on pitänyt huolen siitä, että he ottavat kunnian Keskustan läpiajamista parannuksista, kuten vaikkapa takuueläkkeestä. Siinähän oli kyse Keskustan vuoden 2008 puoluekokouksessa tavoitteekseen ottamasta ja sen jälkeen hallituksessa läpi ajamasta pienimpien kansaneläkkeiden parantamisesta, mutta julkisuudessa Jyrki Katainen ja muut nopeasti ottivat kunnian koko hallitukselle. Keskusta ei vastaavaan toimintaan kyennyt, vaan päinvastoin pyrimme itse mollaamaan omia saavutuksiamme. Esimerkiksi ruoan arvonlisäveron läpiviennissä napistiin ensin sen aikataulusta (vasta vuonna 2010) ja sitten sen toteutuksesta (hissiratkaisu ja ravintolaruoan alv:n alennus samassa yhteydessä).
Toisaalta Perussuomalaiset sekä viimeisillä kahdella viikolla myös Demarit onnistuivat vetoamaan Keskustan vasempaan laitaan. Euroopan talouskriisin hoito ei ollut todellakaan suosittu keskustalaisten joukossa ja kriisin jakautuminen eri maihin teki siitä koko viimeisen vuoden kestäneen jatkonäytelmän, jossa ihmiset saivat muutaman kuukauden välein muistutuksen siitä, miten rehellisten suomalaisten kovalla työllä ansaittuja rahoja viedään epärehellisten ulkomaalaisten hummailun jatkamiseen. Yksityiskohdat ja tosiasiat menivät iloisesti sekaisin, mutta eipä niitä hirveästi Keskustakaan pyrkinyt tai kyennyt ihmisille selvittämään. Mikäli Kreikan, Irlannin, Portugalin, Islannin ja Latvian sotkut olisivat tulleet kaikki yhdellä kertaa ratkaistaviksi, olisi niiden poliittinen hintakin ollut pienempi.
Jälkikäteen on helppo eritellä syitä tappiolle ja haukkua kaikki vastuunkantajat. Se ei kuitenkaan tuo yhtään kannattajaa takaisin. On hyvä, että Keskustassa ei päätetty asettaa mitään erillistä komiteaa demareiden malliin miettimään vaalitappion syitä. Sellainen komitea olisi vain ajattelun ulkoistamista muutaman puoluepampun niskoille. Nyt tarvitaan kaikkien mielipiteitä ja kommentteja. Tarvitaan rehellisyyttä ja avoimuutta. Tarvitaan puolueen yhtenäisyyden vahvistamista, ohjelmatyön käynnistämistä ja keskustalaisen Suomen vision kirkastamista. Se on pitkä ja vaikea työ. Ryhdytään siis kirjoittamaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hyvää analyysiä. Osanottoni tippumisesta, mutta kylläpähän se Keskusta sieltä varmaan taas tulee. :)
Minä uskon kanssa. Se vain voi vaatia aikaa. Demareilla meni melkein tarkalleen neljä vuotta, ennen kuin saivat homman pyörimään.
Suurin syy Kepun ja muiden "vanhusten" kannatuksen laskuun oli varsinaisen vaaliohjelman puute. Vaaleissa on tarkoitus VALITA, niin kuin termikin osoittaa. Vanhat eivät antaneet mitään, mistä valita. Se, että "asiaa pitää tutkia" "asiaa pitää kehittää", "on lisättävä", "on pyrittävä", "on parannettava" ei ole mikään ohjelma. Se on juuri sitä poliittista P:aa, johon kansa on kyllästynyt.
On merkillistä, että takkiinsa saaneet eivät vieläkään tunnu ymmärtävän Persujen kannatuksen syytä: Persut antoivat jotain, mistä valita: "Ei lanttiakaan Portugalille" on Ohjelma, isolla O:lla. Voidaan olla eri mieltä siitä, onko se hyvä vai huono ohjelma, mutta ohjelma se on. Valitse sitten joo tai ei.
Kun Kepu, Kako ja SDP vielä(kin) miettivät, että "kuis täsä näi kävi", on vastauksen löytämiseksi hyvä katsoa peiliin.
Kirjoittaminen on hyvää terapiaa ja oman pään selvitystä.
Jätkä joka on vaatimassa Turkkia EU-jäseneksi, aivankun näissä vanhossa pellemaissa ei olisi tarpeeksi riesaa, käy avautumaan:'puoluejohto epäonnistui tavoitteiden muotoilussa ja esilletuonnissa'. Kuule eiköhän tuo sinun Turkki euroopan unioniin ole ihan riittävän kusipäi...korjaan...olli rehniläistä hölmöilyä. Että suotta sinä puoluejohtoa syytät omista idioottimaisluuksistasi. Kuten Turkin asettamisesta Suomen edelle.
Oletko sinäkin vannonut virkavalasi olli rehnin tavoin ulkomaisille talous- ja mediavaikuttajille. Tämän voi havaita missä tahansa kepulikunnassa missa kepu on pesinyt. Siellä ei kohta kasva edes rikkaruoho. Pakoon painelee se tuhon ja inhimillisen hävityksen tehnyt kepulipoliitikko.
Mitä vähemmän kepulia sitä enemmän tulevaisuutta...
Eli minun Turkki-kantani vuonna 2009 johti Keskustan tappioon vuoden 2011 vaaleissa? Enpä arvannutkaan olevani noin tärkeä.
Mutta vakavasti puhuen - olin itse kaksi vuotta Vanhasen avustajana ja syyllistyin niissä hommissa varmasti virheisiin siinä kuin muutkin. En ole muuta väittänytkään. Se, että vaaleissa epäonnistuttiin ei tarkoita sitä, etteikö aiemminkin olisi tehty virheitä. Yhtä kaveriani lainaten "Kiviniemi sai kasan paskaa käteen ja 10 kuukautta aikaa muuttaa kaiken kullaksi".
Osoittaa todella heikkoa poliittista tilannetajua jos olet todellakin ollut vaatimassa turkin eu-jäsenyyttä.
Katsokaa turkin luottoluokituksia, bkt:n tuottokykyä tai poliittista vakautta.
Jos bulgarian ja romanian ottaminen oli karmea virhe, niin turkista saadaan aikaiseksi oikein megaluokan virhe.
Turkkia ei pidä ottaa jäsenksi sen vuoksi, että rehn saa sulan hattuunsa kun onnistui "nappaamaan" ison kalan eu:n verkkoon. Se kala nimittäin mätänisi nopeasti ja kiltti pohjoinen kansa rientää auttamaan.
Edellinen kommentoija viittaa kaksi vuotta vanhaan blogimerkintääni. Tuosta oikealta löytyy linkki siihen. Kirjoitin sen vastareaktiona Euroopassa jalansijaa saaneelle asenteelle, jossa haluttiin lopettaa kaikki neuvottelutkin Turkin kanssa. Ei sellainen keskustelujen lopettaminen johda mihinkään uudistuksiin Turkissa. Nyt on nähtävissä, että Turkki on kääntänyt katseensa Lähi-idän suuntaan ja asettaa alueelliseksi suurvallaksi nousemisen EU-jäsenyyden edelle. Ainakin lyhyellä tähtäimellä tämä heikentää eurooppalaisten vaikutusvaltaa Turkissa.
Olisko nyt kuitenkin niin, että KEPUlaisuus ei olekaan Suomen "juttu"?
Tuskin on, ja odotettavissa on, että maalaisten puolue pienenee, kun äidinmaidoonjuottaminen vähenee...
Sinä olet maalaistalon poika, etkä kouluttautumisesta huolimatta ole päässyt irti maalaisuudesta. = KEPUlaisuudesta.
Kuntien viranhaltioiden ja palvelufirmojen palveluhenkilöstö on ollut "käytännön syistä" puolueen jäsen.
Seuraavissa kunnaisvaaleissa tämä järjestelmä alkaa purkautumaan, ja voit odottaa KEPUn olevan varsinainen auringonlaskun puolue:
Etsi Iltalehden sivulta Laitisen blogi asiasta.
Etsi itsellesi sopivampi, menestyvä puolue kentästä, jos aiot jatkaa uraa.
(edustamista)
Loka Laitinen on povannut Keskustan tuohoa jo vuosikymmeniä. Tietysti Keskustan kuihtumisen vaara on aina olemassa, mutta niin on asianlaita kaikkien puolueiden kanssa. 2003 vaalien jälkeen kohkattiin siitä, että Kokoomus tulee kuihtumaan ja Suomeen syntyy kahden suuren puolueen, siis SDP:n ja Keskustan varaan rakentuva poliittinen järjestelmä. Voimasuhteet vaihtelevat mutta ennustukset pysyvät.
Niin ja Keskustan äänestäjistä noin 10 prosenttia on nykyään maanviljelijöitä. Väestöstä heitä taas on jotain 2-4 %. Keskusta on jo kauan sitten muuntunut yleispuolueeksi, jonka erikoisuutena on pyrkimys pitää koko Suomi asuttuna.
Hyvää analyysia, kiitos, onnitteluni ja osanottoni!
Vaan yksi perusasia kai vielä pitäisi alleviivata: Keskusta ei ole yleispuolue, vaan ajaa RKP:n tapaan pienen väestöryhmän etua.
Tuo kyseinen väestöryhmä pienenee vuosi vuodelta, joten on ihan selvää, että Keskustan suunta on nyt ja tulevaisuduessakin alaspäin.
No tuohon maanviljelijöiden puolue -argumenttiin vastasinkin jo edelliselle kommentoijalle. Mutta kannattaa siis muistaa, että valtaosa suomalaisista asuu muualla kuin Helsingin keskustassa. Itseasiassa muuttoliike on viimevuosina ollut nimenomaan kehyskuntiin. Mahdollisuudet ovat siis olemassa, mutta nyt tehtiin valtavasti takapakkia.
Ja toiseksi keskustalaisuus menestyy myös Oulussa nimenomaan puolueen alueellista tasa-arvoa korostavan kannan takia. Eikä pidä vähätellä myöskään perusturvan parantamiseen tähtäävää politiikkaa. Nimenomaan tällä saralla Keskusta eroaa Kokoomuksesta ja SDP:stä.
Pidän kyllä Keskustaa yleispuolueena yhtä paljon kuin Kokoomustakin. Molempia äänestää pieni maanviljelijävähemmistö.
Keskustalle kävi pahasti nyt siinä mielessä, että persut pystyivät hyödyntämään Keskustan oman alkiolaisen aatepohjan, kun vähäväkiset jätettiin hoitamatta. Aateperustan menettäminen toisille on paha juttu.
On sitten eri asia, pystyvätkö persut toteuttamaan tuon aatepohjan. Demareiden taas täytyy lopettaa ay-liikkeen hyväosaisten paapominen, jos aikovat hoitaa köyhät.
Odotan mielenkiinnolla, millaisia kelkankäännöksiä on edessä. Kansantalouden ja onnellisuuden sekä rikollisuuden ehkäisemisen kannalta ne ovat välttämättömiä.
Vaaleissa tulee yleensä tappio silloin kun harjoitetaan sellaista politiikkaa joka ei omia peruskannattajia miellytä. Asiassa ei ole mitään mystistä. Iso-Ahoa ja muita keskustalaisia kehoitan mm. arvioimaan kuinka monta puolueen jäsenkirjaa on palautettu toimistoille kyläkoulujen lakkauttamisten takia. Jätevesiasetus on yksi esimerkki myös siitä mitä "vihreään höpötykseen" mukaan lähteminen käytännössä voi merkitä vaali-iltana.
Sitä saa mitä tilaa.
Tuo on ihan totta. Keskusta on ollut valtapuolue pienissä, muuttotappiosta kärsivissä kunnissa. Se on johtanut vaikeisiin ratkaisuihin. Myös jätevesiasetuksena kaltaiset lainsäädäntöasiat, joissa toimivan ratkaisun aikaansaaminen vei luvattoman kauan, on vaikuttanut puolueen uskottavuuteen.
Vihreän teknologian kehittämiseen ja uusiutuvan energian lisääntyvään hyödyntämiseen sen sijaan uskon, koska ne ovat tapoja saada Suomeen lisää työpaikkoja ja vientiin kelpaavia tuotteitakin.
Kyläkoulut, jätevesiasetukset...
Jokainen, jolla on järkeä päässä, ymmärtää itsekin, ettei kouluja voida pitää pystyssä nuoren väen ja lapsiperheiden vähetessä ratkaisevasti, ja että on mukavampaa, ettei ympäristö haise. Silti kaikesta voi valittaa, ja nythän on tutkitusti todettu, että onnellisuudessa/tyytymättömyydessä kansa jakautuu elintapojensa mukaan juuri niin kahtia kuin vaalitulos näytti.
Asia-teemalla ei näitä vaaleja voinut voittaa, koska vastapropaganda vetosi vahvasti tunnepohjaisiin asioihin. Arvon mekin ansaitsemme... kumpusi syvistä riveistä, alemmuudentunnon voittamisesta ja rohkeudesta.
Toisaalta esimerkiksi: ympäristöministerin olisi pitänyt ymmärtää heti alussa ruveta korjaamaan paskalain kohtuuttomuudet, jolloin olisi saanut siitä sulan hattuun - nyt joutui altavastaajaksi ilman varsinaisesti omaa syytään.
Oikein hyvä, että valta vaihtui. Katsotaanpa, mistä ihmiset valittavat seuraavat neljä vuotta ja seuraavissa vaaleissa.
Todennäköisesti Soini laihtuu noin kilon kuukaudessa, joka jälkeen hänen habituksensa saattaa kelvatakin jo vaikka koko kansalle pääministeriksi, kunhan on ensin hoitanut asiat niin, että "kansa" on tyytyväistä. Se on helpompaa kuin edellisellä hallituksella, joka joutui tekemään melkein kaikki kovat päätökset uuden hallituksen helpotukseksi. Kaikki on nyt aika helppoa, - kunhan vienti kasvaa... Demarit hallituksessa poistaa esteitä.
Nämä vaalit ovat toivon mukaan merkki paluusta demokraattiseen Suomeen. Perunoiden ja munien jakelulla ei näissä vaaleissa enää ääniä saanut riittävästi kokoon. Amerikkalaiseen tyyliin suurella rahalla järjestetyt tapahtumat vielä ikävä kyllä tuottivat tulosta. Ne nyt tehoavat juuri äänioikeuden saaneisiin. Odotan, että tulevaisuudessa poliittinen argumentointi heijastuu myös vaaleissa. Näissä vaaleissa oli jo merkkejä siitä.
Maatalon tyttönä en näe keskustaa niin pahana mörkönä mutta se on ajautunut väärälle raiteelle.
Nyt en ymmärtänyt mitä tarkoitit suurella rahalla järjestetyillä tapahtumilla.
Demokratiahan meillä on koko ajan ollut, mutta kieltämättä näissä vaaleissa oli jossakin määrin kyse myös kansanäänestyksestä vaalirahoitussotkun suhteen. Selkeimmin tämä näkyi Tiuran kannatuksen romahtamisena. Kuten blogissa jo totesin, koko sotku vei Keskustalta uskottavuuden erityisesti liikkuvien äänestäjien keskuudessa.
Mielestäni juuri Pääministeriasia oli Keskustan heikko kohta.
Oli todella huonoa Poliittista kulttuuria nostaa M.Kiviniemi ilman
minkäänlaista Vaalia johtamaan Hallitusta kesken Vaalikauden.
Nykyinen järjestelmä antaa tähän mahdollisuuden ja vaihdettiinhan vaalikauden aikana myös ulko-, opetus-, työ- sekä sosiaali- ja terveysministeri. Mahdollisesti muitakin. En kuitenkaan usko, että juuri tuo pääministerin vaihto olisi ollut merkittävä tekijä tässä vaalitappiossa.
Olen samaa mieltä, ettei Keskusta asialle mitään voinut enää viimeisinä viikkoina, ja siksi Kiviniemi olikin niin turhaantunut.
Vyöry nimittäin lähti jo paljon aikaisemmin ja kasvoi kuin lumipallo alamäessä.
Umpikujan täydensi se, että demareissa kytee vielä pitkään keskustaviha, jonka Lipponen nostatti.
Kokoomuksen "voiton" varmensi espoolainen fiksu nuori porukka, jota on paljon, ääninä 56000+.
Olen täs vaalidebaatin aikana kommentoinut omasta vassarinäkökulmastani Vihreitä ja myös Kepua, ja kepumietinnät ovat etsineet sijoituspaikkaa, joten olkoon se vaikka tämä blogi.
Tai no, tällä kertaa se ehkä ei ole vassarinäkökulma vaan kaupunkilaisnäkökulma. Olen kasvanut kaupungissa, nyt asun vielä isommassa kaupungissa, en ole kepulaisesta perheestä enkä tunne mitään erityistä kaipuuta maaseutuun (joka kaikesta huolimatta vieläkin tuntuu sävyttävän Kepussa oikeastaan lähes kaikkea vaikka maaseutujuurista irtautuminen tiedostetaankin.) Minulle siis Kepun äänestäminen on aina ollut vähän niinkuin tabu - monta muuta juttua on ehditty kokeilla mutta Kepu on sitten ollut kuin ne oma sisko ja kansantanssit. En siis puutu peruskannattajaongelmaan, joka epäilemättä on merkittävä.
Oikeastaan vasta vähän aikaa sitten olen edes pystynyt näkemään Kepun muuna kuin ideologiattomana rahanjakopuolueena, siis puolueena jonka lähtökohtainen työ on imuroida rahaa Helsingistä ja jakaa sitä tukijoilleen, joka siis ennen tarkoitti maaseutua ja nyt rahoittajia. Kaikki muu mitä Kepu on sanonut on vaan kuulostanut joko poliittiselta sanahelinältä tai puhtaalta populismilta (tähän palataan myöhemmin.) Esimerkiksi se että perusturva olisi Kepulle tärkeä juttu oli varsinainen jytky, ja monen tutunkin on pitänyt hieroa silmiään useammankin kerran kun ovat kuulleet että Kepun ohjelmasta löytyy perustulo. Eikö ne olekaan läpeensä pahoja? Kepulla on siis hyviäkin aatteita mutta ne eivät ole oikein aikaisemmin eivätkä varsinkaan nyt ole tulleet läpi. Rahanjakoautomaatti-mielikuva kytkeytyy myös vaaliraha-asiaan - totta kai demarit ja kokkaritkin olivat korruptoituneita mutta kun niissä pystyi näkemään edes jonkinlaista rahanjakoon liittymätöntä ideologian tyngän poikaisen tapaistakin niin paska ei jäänyt niihin niin hyvin kiinni.
Sinänsä kyllä puolueille "meillä oli hienoja aatteita mutta ei saatu niitä läpi" on sellainen vakiselitys mihin ei pitäisi ikinä tuudittautua. Jos hienot aatteet eivät mene läpi edes ison rahan kampanjasta huolimatta jotain on vialla. Eräs syy tähän on toki ollut hallitustaival. Kansan Muisti-palvelussa (http://www.kansanmuisti.fi/opinions/) on arvioitu mitkä puolueet saivat ohjelmissaan kannattamia asioita läpi ja mitkä eivät - ja siitä näkee aika suoraan mikä puolue hallituksessa vei ja mitkä vikisivät. Vihreiltä sen toki ymmärtää, vaikka tosin vihreiden hallitustaival sai minutkin aikanani vaihtamaan puoluetta, ja RKP on RKP, ja kummatkin pikkupuolueita, mutta Kokoomus vei Keskustaa tässä hallituksessa kuin litran mittaa - aika saavutus hallituksen kakkospuolueelta. Miten joku voi luottaa Keskustan ajavan mitään (muuta kuin rahoittajiensa etuja) jos sitä äänestämällä saa Kokoomuksen tai SDP:n kiltin vuh vuh-puolueen? Samalla vaivalla voi äänestää Kokoomusta tai SDP:tä.
Vielä siitä kampanjasta. Kyllä, se oli käsittämättömän huono. Se oli huonompi kuin Vihreiden jota on jo lytätty sen puolueen taholta ihan tarpeeksi. Vihreiden kampanja oli sisällötön ja suunnaton, missä se poikkesi positiivisesti Kepun kampanjasta, jossa oli monta eri suuntaa jotka olivat ristiriidassa toistensa tai koko yleisen vaalimaailman kanssa. Samaan aikaan kun puolet Suomesta on sitä mieltä että lainatakaukset pitää hyväksyä tai tulee lama ja puolet sitä mieltä että niitä ei pidä hyväksyä koska lama tulee muutenkin ja siinä Suomikin sitten uppoaisi, Kiviniemi hymisteli tulevasta talouskasvusta joka takaisi sen että merkittäviä leikkauslistoja tai veronkorotuksia ei tarvittaisi. Kiviniemi oli tässä merkittävä ongelma. Sinänsä puolue ei tietysti voinut tietää miten Kiviniemi häviäisi väittelyissä, ja kyllä, Kiviniemi veti selviä pohjia lähes kaikissa mitä näin, sellaiseen kiertelyyn ja kaarteluun ja väistelyyn eivät muut poliitikot pystyneet ja loput ajasta sanoma hukkui yleiseen harmauteen, anteeksi, ASIAAN. Kepulaisen luulisi kuitenkin ainakin tietävän että kaikkia munia ei kannata pistää samaan koriin...
Muutkin vaalikampanjan puolet hämmensivät. Mitä se vaalimainos tarkoitti, jossa muiden puoluejohtajien kasvojen tilalla oli kysymysmerkit? Tulkitsin sen niin, että Kiviniemi olisi tuttu juttu ja muut tuntemattomia uhkia - mutta vikana oli se, että loppujen lopuksi jokainen muista haastajista oli henkilöltään ja aatteiltaan tutumpi kuin Kiviniemi tämän pääministeriydestä huolimatta. Entäs se missä singottiin epämääräisiä populismisyytteitä? Jos mun olisi pitänyt vaikka viisi vuotta sitten määritellä nopeasti mikä kuvaa Kepun ideologiaa, "populismi" olisi ollut yhtä hyvä määre kuin mikä tahansa muukin - mihin tosin vaikutti v. 2003 vaalikampanja jossa Kepu oli se vasemmalta ohi vetävä haastaja ja SDP asialinjainen valtionhoitajapuolue. Ja ne värit!
Mun mielestä on hyvä jos Suomessa olisi maltillinen porvaripuolue joka osaa pistää jarrua jos tulee jotain liberaalia, vasuria tai vihreää agendaa joka pohjautuu yksiselitteisen väärille oletuksille tai on liian utopistista, ja Kepu voisi olla sellainen, mutta tällä hetkellä se ei sitä ole enkä oikein tiedä tuleeko se ihan heti tappiosta huolimatta sellainen olemaan. Toivottavasti tulee. En minä sitä kyllä silti varmaan äänestäisi, lapsena saadut tottumukset kun ovat niin usein niin kovin vahvoja.
Kirjoitat aika lailla tosia havaintoja.
On mahdollista, että Keskustasta tulee tästedes ikuinen apupuolue - kuten RKP nyt on. Se päästi niin hirveän suuren osan peruskannattajistostaan - ei vain äänestämään toista puoluetta vaan - tekemään vaalityön toisessa puolueessa. Ja se työ jatkuu sukupolvesta toiseen, kuten sinunkin peritty asenteesi.
Kiitos kommenteista. On aina mielenkiintoista kuulla toisten puolueiden kannattajien näkemyksiä. Omassa porukassa kun liian helposti jaetaan samat itsestäänselvyydet.
Mutta muutama kommentti. Perustulon suhteen en ole varma löytyykö se puolueen nykyisista ohjelmista, mutta 80- ja 90-luvun vaihteessa mallia nostettiin puolueessa voimakkaasti esille Olli Rehnin ja muiden toimesta. Käytännössä lama sitten tappoi ajatuksen, koska sen voimaansaattaminen olisi vaatinut menojen lisäyksiä. Negatiivinen tulovero sen sijaan sai puoltavan kannan viime puoluekokouksessa. Kyse on perustulon kanssa samansuuntaisesta periaatteesta, jota Keskustaopiskelijat ja Keskustanuoret ovat vieneet voimakkaasti eteenpäin viimevuosina. Jos hallitusneuvotteluissa käy nyt niin, että Keskusta, Vasemmistoliitto ja Vihreät jäävät oppositioon, niin perustulo/negat. tulovero voisi kenties olla jopa yhteisen oppositiopolitiikan aiheenakin.
Ongelmana näiden aiheiden esiintuomisessa onkin ollut hallitusvastuun ja liian varovaisuuden yhdistelmä. Päähallituspuolueena on todella vaikea nostaa puolueen tavoitteeksi suuria uudistusmalleja, koska hallituksessa ollessahan ne pitäisi viedä heti läpi. Kyvyttömyys viedä tavoitteitaan läpi hallitusvastuun aikana vie uskottavuutta ja uskottavuus on puolueiden elinehto. Sen takia uusien, radikaalien tavoitteiden muotoilu jää helposti tekemättä varsinkin hallituksessa olon aikana.
Mitä tuohon Kokoomuksen apupuolueena toimimiseen tulee, niin olen siinä kyllä eri mieltä. En löytänyt Kansan Muisti -sivustolta puolueiden vaaliohjelmien ja hallitusohjelmien vertailua, mutta minun mielestäni Keskusta sai 2007 hallitusneuvotteluissa erittäin hyvin omia tavoitteitaan läpi. Kokoomus sen sijaan osasi vaalikauden aikana ottaa noista tavoitteista pisteet tililleen paremmin, koska puolueen oli sisäisesti ehyempi. Siellä ei tullut omista riveistä valitusta tehdyistä päätöksistä lähellekään samassa mitassa kuin Keskustasta.
Puolueen ongelmat ovat olleet tyypillisiä hallituspuolueen ongelmia - ohjelmatyön hiipuminen ja siitä seurannut omaleimaisuuden katoaminen sekä epämieluisten päätösten ajamisen aiheuttama kannattajien vieraantuminen. Tähän kun lyö päälle vielä vaalirahoitussotkusta ja puoluejohdon henkilökohtaisista toimista johtuneet imago-ongelmat, niin tappiota on jo hyvin vaikea välttää. Eikä vaalikampanjakaan tuonut loppuspurttia. Asialinja oli minun mielestäni hyvä ratkaisu, samoin kuin pääministerivaalin korostaminen. Nyt se ei vain toiminut, koska puolue oli kadottanut selkeät positiiviset tavoitteensa, eikä vaaliväittelyissäkään niitä kyetty tuomaan tarpeeksi selkeästi esille. Tosin noiden väittelyiden suhteen olen vielä hieman epäileväinen, että paljonko niillä lopulta on merkitystä.
Perustulon ja negatiivisen tuloveron olennainen ero on lopulta aika pieni - maksetaanko jokin summa rahaa x tilille kokonaisuudessaan niin että lopulta verot syövät osan siitä pois vai maksetaanko siitä vain se osa x? Perustulon/kansalaispalkan/negatiivisen tuloveron pohjalle syntyvä yhteistyö voisi tosiaan olla hedelmällistä, etenkin nuorison osalta. Paljon on epäilemättä toki kaunoja ja epäluuloja puolin ja toisin, mutta suurimmalle osalle vasureita kyllä sanoisin Kepun olevan kaikesta huolimatta mieluisampi kumppani kuin Kokoomuksen.
Asialinjassa oli tällä kertaa se että demarit vetivät sen paremmin kuin Kepu. Demarit pelkistivät ja veivät sen mainoksissaan jopa huvittavan pitkälle, Kepun asialinja jäi epäselväksi ja valtionhoitajamaiseksi. Esimerkki epäselvyydestä oli vaikka se, kun "sata kuntaa" niputettiin populismin alle - etenkin kun kuntavaaleissa 2008 monet persuehdokkaat olivat menestyneet nimenomaan kuntapopulismilla ja sillä että kampanjointiin Kepunkin myötävaikutuksella läpimenneitä kuntaliitoksia vastaan.
JIA: "Päähallituspuolueena on todella vaikea nostaa puolueen tavoitteeksi suuria uudistusmalleja, koska hallituksessa ollessahan ne pitäisi viedä heti läpi. Kyvyttömyys viedä tavoitteitaan läpi hallitusvastuun aikana vie uskottavuutta ja uskottavuus on puolueiden elinehto."
Yritäpä sitä tosiaan selittää äänestäjille, että "seuraavalla vaalikaudella haluamme ajaa tätä asiaa, jota emme tällä vaalikaudella voineet ajaa, koska emme olleet sitä mieltä vielä edellisten hallitusneuvottelujen aikana." Jos siis kesken vaalikauden puolueen ohjelmatyön pohjalta nousisi uusia asioita tavoiteltaviksi, kun puolue on hallitusvastuussa.
Erikoista keskustan tappioanalyyseissä on se, että äänessä ovat olleet keskusta-aktiivit. Kenties asiaa olisi syytä kysyä äänestäjiltä.
Itse vaihdoin keskustasta perussuomalaisiin keskustan ajaman maahanmuuttopolitiikan takia. Ja näin on tehnyt lukuisa joukko kavereitani. Keskustaeliitti ei tunnu tajuavan, että suomalaiset eivät halua suomeen muun euroopan ongelmia.
Muita myöhemmin vakaumustani vahvistaneita asioita ovat mm. euroopan liittovaltiokehitys. Tähän asiaan keskustan kanta on täysin auki. Sen sijaan että puhuttaisiin liittovaltiokehityksesta puhutaan siitä hilataanko mitä veroa mihinkäki suuntaa sen puoli prosenttia vai ei. Ihmiset osaavat laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
Muita asioita ovat homojen adobtio-oikeus ja homo-avioliitot. Kaiken kaikkiaan keskustan äänestäminen on todella riski-altista, koska monet keskustan kannoista ovat täysin auki ja neljässä vuodessa ehtii tapahtua kaikenlaista, mihin ei vaalien välillä voi vaikuttaa.
On aivan totta, että Keskustan kanta mm. adoptio-oikeuteen tai homoliittoihin on epäselvä, mutta toisaalta edellinen hyväksyttiin jo nyt päättyneellä vaalikaudella ja jälkimmäisessäkään ei tulla noudattamaan ryhmäkuria. Sen vuoksi niissä ei puolueen virallisella kannalla ole ratkaisevaa merkitystä. Ulkomaalaispolitiikan suhteen taas Soini itse ilmoitti viime viikolla tukevansa nykyhallituksen ulkomaalaispoliittista linjaa. Tämä viittaisi siihen, että Persut eivät tule ajamaan nykytilanteeseen verrattuna radikaalisti erilaista ulkomaalaispolitiikkaa.
Nämä kaksi teemaa ovat varmasti hieman vieneet kannatusta Keskustalta, mutta miksikään selkeäksi ykkösselittäjäksi niistä ei ole. Pitää nimittäin huomioida sekin, että Keskusta ja Kokoomus ovat tehneet näissä asioissa yhteistä politiikkaa, mutta siitä huolimatta Keskusta menetti vaaleissa kymmenen kertaa enemmän ääniä kuin Kokoomus.
Ja koska hallituspuolueiden kannatuskehitys poikkesi niin suuresti toisistaan, on jäljellä kaksi vaihtoehtoa - joko Kokoomuksen kannattajat olivat tyytyväisempiä harjoitettuun politiikkaan, tai Kokoomuksella oli tarjota selkeämpi linja tulevalle politiikalle. Itse uskoisin, että kyse on molemmista. Keskustan kannattajat olivat tyytymättömämpiä tehtyihin asioihin ja Keskusta epäonnistui uskottavan tulevaisuuden linjan esittämissä.
Soinin viimehetken kommentilla ei ole kokonaisuuden kannalta merkitystä. Se edes tuli harvan tietoon. Esimerkiksi halla-ahon äänestäjät ovat yksinomaan maahanmuuttokriittisiä ja hän sai toiseksi suurimman äänimäärän helsingissä. Toisaalta perussuomalaisten kannatus helsingin jäi vaalipiireistä kaikista alimmaksi. Tämän jo pitäisi kertoa, että asialla on merkitystä. Se, että keskusta ja kokoomus menettävät eriverran ääniä yhteisesti harjoitetusta politiikasta kertoo vain sen, että keskustan ja kokoomuksen äänestäjät ovat hyvin erilaisia. Tämän tiedon kertoo jo intuitio. Kärjistäen kokoomusta äänestävät liberaalit kaupunkilaiset ja keskustaa konservatiiviset maalaiset.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 30 kommenttia