Vaihtoehdot vähenevät

Eilisillan käänteet hallitusneuvotteluissa ovat laittaneet puolueet kovan paikan eteen. SDP:n ja Vasemmistoliiton vetäytyminen neuvotteluista johtaa melkein väkisin hallitustunnustelijan vaihtumiseen, koska maan toiseksi, kolmanneksi ja viidenneksi suurimmat puolueet ovat jo torjuneet Kokoomuksen johtaman hallituksen. Jyrki Kataisen viimeinen oljenkorsi on nyt Kok+Kesk+Vihr+Rkp+Kd -yhdistelmä, mutta sillä olisi paikkoja vain 105, eikä se riitä vahvan hallituksen muodostamiseen. On vaikea kuvitella viiden puoleen hallitusta, jossa jokaisella olisi veto-oikeus päätöksiin. Keskusta saattaa lähteä neuvottelemaan sellaisesta, mutta on vaikea kuvitella sellaista hallitusta pitkäikäiseksi.

Tämä tilanne taisi olla SDP:n Eero Heinäluoman tavoitteenakin. Nyt hallituksen muodostajan tehtävät siirtynevät SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen vastuulle, mutta ei hänenkään tehtävänsä ole helppo. Hallitusneuvotteluista saatujen tietojen perusteella Kokoomus oli antanut demareille periksi lähestulkoon kaikessa mahdollisessa. Saadakseen Kokoomuksen mukaan Urpilaisen hallitukseen olisi demareiden siis annettava Kokoomukselle periksi jossakin esim. verotukseen liittyvissä kysymyksissä. Sellainen ratkaisu taas veisi SDP:n uskottavuuden, koska he ovat jo julistaneet päättyneiden hallitusneuvottelujen lopputuloksen rikkaita suosivaksi. Miten sellaisia ratkaisuja voisi lähteä päähallituspuolueena viemään eteenpäin, jos ne eivät apupuolueenakaan kelvanneet?

SDP:n on siis aloitettava neuvottelunsa SDP+PS+Kesk -pohjalta. Perussuomalaiset kuitenkin jättäytynevät hallituksen ulkopuolelle ehdottomuudellaan Eurooppapolitiikassa. Todellinen syy ei kuitenkaa ole puolueen tuntema vastenmielisyys pysyvän vakausmekanismin perustamiselle, vaan Timo Soinin laskelmointi. Soini tietää, että jos persut lähtevät mihin tahansa hallitukseen, johtaa se todennäköisesti puolueen eduskuntaryhmän hajoamiseen. Puolueen kannatuksen vakiinnuttaminen edellyttää vielä ainakin yhtä oppositiokautta, jolloin uudet edustajat voidaan ajaa sisään eduskunnan käytäntöihin.

Häviäjäksi tässä tilanteessa uhkaakin jäädä Suomen kansa. Maa tarvitsee vahvan hallituksen, joka tasapainottaa sen talouden, kaventaa tuloeroja ja varautuu ennalta väestön ikääntymisen aiheuttamaan kestävyysvajeeseen. Kuitenkin viime vaalien ainoa voittaja Perussuomalaiset ajattelee pelkkää puolueen etua kieltäytyessään ehdottomasti minkäänlaisista kompromisseista. Nyt Heinäluoman johdolla SDP on (persujen pelossa) käyttäytynyt samalla tavalla. Kieltäytymällä kompromisseista SDP saattaa nousta hallitustunnustelijaksi, mutta samaan aikaan puolue vaikeuttaa voimakkaan hallituksen muodostamista.

Surullista onkin, että Persujen kieltäytyessä hallitusvastuusta näyttää kokoajan todennäköisemmältä, että vaalien suurin häviäjä Keskusta joutuu sittenkin lähtemään hallitukseen. Tämä ei ole vaalien valossa kansan tahdon mukaista, mutta koska Soini ei selvästikään halua kantaa vastuuta, on vaihtoehtoja kovin vähän. Ellei sitten SDP palaa Kataisen johtamiin neuvotteluihin häntä koipien välissä.