Rationaalista toimintaa

Pääsin vasta tänään kuuntelemaan Yle Areenasta kaksi päivää vanhan Ykkösaamun, jossa vielä suhteellisen uusi opetusministeri Jukka Gustafsson oli yhdessä Suomen Yrittäjien Rauno Vanhasen kanssa keskustelemassa opiskelun, opiskelijoiden ja työelämän suhteesta.  

Minulta taisi päästä pari kirosanaa kun Gustafsson rupesi valittelemaan, kuinka opintojen ohella työtä tekevät ”kaupan kassat ja siivoojat” vievät työpaikkoja työttömiltä nuorilta. Voihan tällaisen päätelmän tietenkin tehdä jos unohtaa sen tosiseikan, että opintojen ohessa töitä tekevät opiskelijat puurtavat valtaosin osa-aikaisilla sopimuksilla. Tällaisiin tehtäviin taas on vaikea saada työttömiä työnhakijoita, koska työttömyysturvajärjestelmän logiikka voi johtaa suurempiin leikkauksiin työttömyysturvasta kuin mitä osa-aikatyöllä ahertavan käteen verojen jälkeen jää.

Opiskelijoilla ei tätä ongelmaa ole, koska opintotukijärjestelmä sallii tietyn määrän työtuloja ilman, että opintotukea lähdetään leikkaamaan. Jos siis haluttaisiin saada työttömät osa-aikatöihin ”kaupan kassoiksi ja siivoojiksi”, tulisi työttömyysturvaa muokata joustavammaksi pienten ja epäsäännöllisten työtulojen osalta. Opiskelijoiden töissä käynnin valittelu sen sijaan ei vie meitä yhtään eteenpäin ongelman ratkaisussa.

Mutta jos on opiskelijoiden töissä käynti ongelma, niin sitä on työttömyyskin. Gustafsson vakuutti keskustelussa pariinkin otteeseen ymmärtävänsä opiskelijoita nykyisessä työllisyystilanteessa. Opiskelijat ”toimivat rationaalisesti ja fiksusti” kun tahallaan hieman viivästyttävät loppuvaiheen opintoja pysyäkseen ”hyvässä opiskelijahuollon, terveyspalveluiden ja muitten piirissä” työttömäksi maisteriksi valmistumisen sijaan.

Tuota rationaalisuutta ei kuitenkaan löydä vertailemalla valtion tarjoamia etuuksia. Opiskelija saa opintotukea ja asumislisää yhteensä melko tarkalleen 500 € kuukaudessa. Vastavalmistunut, ilman työkokemusta oleva maisteri taas saa Kelalta työmarkkinatukea 25,74 € per arkipäivä. Siis keskimäärin 553 € kuukaudessa. Tähän on mahdollista kuitenkin hakea lisäksi yleistä asumistukea. Itse saisin Kelan laskurin mukaan asumistukea n. 245 €/kk. Yhteensä siis lähes 800 €. Eihän se leveään elämään riitä, mutta on nyt kuitenkin 60 % suurempi kuin pelkkä opintotuki.

Rationaalista tässä kuviossa on korkeintaan valtion toiminta. Valtiolle tulee nimittäin halvemmaksi maksaa opintotukea ihmisille, jotka opiskelun ohessa hakevat vakituista työpaikkaa ja tekevät osa-aikaisia hommia kuin maksaa työmarkkinatukea toimettomuuteen pakotetulle työttömälle työnhakijalle. Voitaisiinko siis sopia, että ei syyllistettäisi opiskelijoita sellaisten töiden tekemisestä, joihin muutoin ei oikein löytyisi tekijöitä?

Ja pitäisikö toisaalta miettiä sitäkin, että jos se opiskelijoiden osa-aikatyöt ovat niin suuri ongelma, niin etsittäisiin jotakin muuta tapaa opiskelijoiden elintason parantamiseksi? Tässäkään tapauksessa kumpikaan keskustelija ei nimittäin maininnut sanallakaan opintotuen tasoa opintoja pitkittävänä tekijänä. Näyttääkin siltä, että jos opintojen ja työelämän suhteesta ei ole joku opiskelija tai opiskelijajärjestön edustaja mukana keskustelemassa, ei asiaa oteta lainkaan huomioon. Edes insertissä haastatellun opiskelijan toteamus työssäkäynnin välttämättömyydestä opiskelunaikaisen toimeentulon kattamiseksi ei saanut mitään reaktiota opetusministeriltä.